Itsesääli

Itsesääli joskus

ihmistä kuin

lassossa pyörittää.

Ajan kiristyvä silmukka

ihon pinnan muodostusta

uuteen kuosiin nyörittää.

Minä täällä maaäidin kehdossa

keinun, olen lapsi maailman.

Oman lapseni tänne kehtoon

keinumaan synnytän.

Tätä yhtä sykkivää

rytmien sykliä. Missä

on kaiken järjen häntä,

missä älykäs pää?

Omaa karmaani

minä takaa ajan,

pyörin täällä samaa ympyrää.

Suomen talvea koristaa

aina sama routa, sekä jää.

Kuljen noissa omien

sanojen, riimien sointuvissa

karkeloissa. Niin tahtosin

löytää lepopaikan päällä

maan. Tarttua käteen

lämpimään pehmeään.

Jostain aina saapuu suru,

jatkuva kiirastuli,

olen tinakenkäinen nainen.

Se tina sydämeeni

taakaksi kerran suli.