Niin helppoa

Säälin tunne, se 

onko merkki heikon?

Sisältä ihmisen löydän epäröivän

sydämen, se villinä

sykkii pimeydessä yön.

Päivänsäde , hän kuoli

melankoliaan, luolassa peikon.

Arkussa vainaan, on

valon avain, se haudataan

alle maan. Keväällä

ketterä myyrä sen ylös

taas kaivaa.

Minä kaamoksen keskellä

kynsiäni puren, ihoani syön.

Puolikuuta on tähän

aikaan vuodesta taivaalla.

Minä tahtoisin nähdä tas,

sen kirkkaan tähti vyön.

Muistan miltä tuntuu

olla lapsi revontulten maan.

Yhä muistoja lapsuudesta

sisältä esille kaivaa saan.

Niin helppoa on nyrkillä

viattomuus murtaa,

ja sortaa onnetonta.

Leskeltä, köyhältä,

varastaa leipä, ja työ.

Joskus on päässäni hiljaista,

eivät riimit, soinnut,

aivopoimujen sisältä

ulos iskuja lyö.

Joudu jo joulu.

Yksinäisyyteen mielelläni

hetkeksi kääriydyn.

Nukun, lepään, nälän tullessa

jotain syön.