Iltasatu

Aatteettomuus jostakin

historian kansanjoukkojen

jälki kaiuista huusi.

Huomenna jälleen uuden

tarinan kirjoitanko kello kuusi ?

Laulun teenkö huomiselle?

En tiedä mikä on melodia sen,

onko jatsi, tai blues.

Meillä on erilaisia mielipiteitä,

löysää filosofiaa, tai

tiukkoja opittuja uskomuksia

kuin timantiksi hioutuvia kiteitä.

Sydän arvaamaton,

odottaa torin laidalla.

Joulukuu pimeyttä

sylissään vain kantaa.

Ei riitä yksi Lucia

maailmaa kirkastamaan.

Minä, nukun niin kuin

Ruusunen, ja tuskin

prinssi suudelmalla

hellii minut herättäen.

Oi, ei minne sunnuntai,

sanani, riimit vei.

Tuulen syliin yhä

sanat karkaavat, ne

kliseet ovat kuin varkaat maan.

Avain salaisuuksiin, se

ruostui, ja katkesi.

Äitimaa järkyttyi, ja helmansa päälle

polkaisi. Nyt lapset ilman

ruokaa, joulupuun alla itkevät.

Saapuu joskus tammikuu,

ja tiukat sakset, lapsi lisiin

tekevät suuren leikkauksen.

Niin monta puuro pakettia,

niitä lapsillemme osta

enää emme.

Uusavuttomuus meidät saartaa,

ja äiti maan

helmaan pyyhimme kyyneleemme.