Joulu

Nainen ei joskus ole mihinkään tyytyväinen.
Tahtonsa vain murtaa ainoastaan omat kyyneleet.
Murrun joskus arkipäivän pyöritykseen
useamman kerran olen kompuroinut, 
unelmani sirpaleisiin
soinnut ankkuroinut.

Eivät tiedä tämän maailman päättäjät,
mikä onnen tunteen tuo ihmiseen sydämeen.
Joulu joskus pienen peiton heittää,
ylle maailman niin pahanlaisen.
Äiti riisipuuron silloin keittää,
kun jouluaatto meille koittaa mainen.

Arkipäivän sankarit heittää naulaan haalarit.
Silloin, kun alkaa joulun aika.
Luodaan sydämiimme nyt joulun taika.
Murramme nyt salvat ruostuneet,
piparkakkuun pursotan suuren sydämen.

Ääni joulun, se soi kuin huilu hopeinen.
Kiire hetkeksi hellittää, ja perheet
keskenään kokoontuvat. Pois meistä se,
että ei raha , mammona silmiä sokaise.
Nyt runoilija soinnut paikoillensa ankkuroi.
Meille joulun riimit taas hetken runossa taituroi.