Ihmisyyttä metrotunnelissa,
loukkaamattomuutta vaalien.
Seassa gulassin keittäjien,
ja hapankaalien. Kaftaanini sisällä
kadotin suunnan
maailman armottomien tuulien
sekaan.
Maailman merillä nainen soutaa,
rakkauden luotsin mukaansa
tahtoo noutaa.
Niin paljon ystävyyttä mukanaan
hän matkalaukussaan kantaa.
Soutaa, huopaa maailman virtuaaliaalloilla.
Sormet rakoilla, tietokoneen näppäimillä
bittiavaruuden taajuudella.
Minä haluan tietää minne sinne
hävisit, jonnekin bittiavaruuden
mutkaan. Virtuaaliaalloilla vaarallinen
on viattoman immen maallinen tie.
Sinä ystäväni olet siellä puhelinlinjan
vuoden 1990 päässä, Vihtori ja
Molla virtuaaliajan aaltoihin
hukkuneina. Minä haluan tietää
mistä löytyy hän,
mies joka taitaa yhteisen
virtuali taajuuden taidon.
Tahdon rinnalleni vielä löytää
sen ihmisen rehellisen, aidon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti