Sisälläni hädän
tullen pelko
läähättää.
Sydämeni kurkkuun
pomppii, yksi läävä
on keho tää.
En enää ketään
toista löydä,
en saa sydänystävää.
Ei yksinäiset
koskaan tule
ulos yksiöistä. He
unelmoivat
vain pareista, ja
lemmekkäistä öistä.
Torikatu 17, valot
loistavat
päivisin
ikkunoista,
niin moni tuttu,
ystävä on poissa.
Minä rämmin näissä
yksinäisyyden
soissa, uppoan usein
pohjaan asti.
Elän horroksessa,
tai
olen jossain poissa,
aivan muissa
maailmoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti