Afroditen poika

Afroditen poika laineikkaisiinsa hiuksiin
yönmustan sinenvärin sai.
On silmissänsä
pikimusta vihainen katse vain.

On hartiat kuin oksat tammen,
ja kädet vahvat suonikkaat,
ne pyörittävät rattaan kammen,
joka naisten maailmaa järkyttää.

Hän amorin nuolia ampumaan saa,
on äänensä kuin isku salaman,
sitä yhä kavahdan.

EI SE SATU ,lukee hihassaan,
kun mies ikuistettiin
valokuvaan vaan.
Kuvaa katson kaivaten,
yhä muistan hyvin eilisen,
se on tuskanhuuto peili sen,
suuren aidon kaipauksen.

Sen tuskan kaiku palaa taas,
lailla bumerangin vaeltaa
lähtöpaikkaansa uudestaan.