Silmät kirvellen
nauran kera enkelten.
Taivaalle salaa vilkuilen.
Nyt ymmärtää mä yritän
tätä kiertokulkua elämän.
On aika kylvää,
sekä niittää
pois,
ilman katkeruutta
nämä
kasvuvuodet, jos
elää vois.
En koskaan
tyyntä toivonut,
vain purjeeseeni
tuulta
edespäin
kantavaa.
Merenulapalla
tahdoin
vain kuin
tuulispää
purjeveneellä
matkustaa.
On myrsky pois,
vedenpinta
tyyni niin. Nyt
sunnuntai
saapui. Lepään
hetkisen,
ja kaihoisasti huokaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti