Avaan
oven kylpyhuoneen,
pääsen
ihmeen juoneen.
Lapset
siivonneet on hyllyt,
vauvan
talkit vaippapyllyt,
muistoissani
vielä vilistää.
Vuosi
toiseksi vaihtui,
nainen
lihoi, taas kapeaksi
laihtui.
Lasten jalat isoksi
kasvaa,
enää ei tarvita
vauvanpyllyrasvaa.
Ne
roskikseen heittää saan,
muistoissani
vaellan
aikaan
parempaan.
Neljä
tyttölasta,
vieressäni
kasvamassa,
se on
elämäni saldo,
sen
voittokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti