Enkeli
lapsien on kaunis, se kantaa
siivillä
unelmien. Se kulkee kengillä
aikuisten,
vaaroja varjellen.
Olen
sisältäni lapsi, vieläkin vanhana.
Minun
mieleni on naivi, sekä
liian
terävä. Se on sanojen
avoin
veräjä. Minä luulin maailman
olevan
rakkautta kestävää.
En
arvannut sen olevan,
saastaa,
likaa pois pestävää.
Minä en
ollut hän Silja,
joka
nukkui pois nuorena.
Värit
joskus haalenevat
silmissäni.
Ympärilläni
harmaata
väriä, olen
hän
riidan ikuinen häviäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti