Nurin-niskoin

Luoja nähköön sen,

nurin-niskoin naisen

mieli käännettiin.

Yksinäisyys ylitti

uutiskynnyksen.

Paperilyhtyjä sytytettiin

palamaan, ne nousivat

ilmaan. Sammuessaan

putosivat kanavaan.

Itselleni suutun,

olen se kiimainen

kameleontti

Ruotuväen elämän

läpi kävin, ruotuväen elämän.

Kävin siellä, kävin täällä,

yksin olin siellä liukkaalla jäällä.

Ei se riitä, ei mistään löydy

sitä sammakkoa, josta

suudelmalla prinssin luoda vois.

Toimittaja Heilin sen,

käänsi naamalleni peilin sen.

Kameraan sai

oikean valon salaman.

Kysymyksensä kysyi,

mitkä runoilijan Jokelan

kohtalosta on mielipiteet?

Olen nainen, jonka sanat

tihkuu sympatiaa,

sisälläni on omatunto.

Ikävä, suru Jokelan kohtalosta

velloo mielessäni,

sellainen, riutunut on minun omakunto.