Translate

maanantai 21. tammikuuta 2013

Läpi betoniviidakon


Läpi betoniviidakon vie
kulkuni levoton.
Sielussani soi, rakastan sua,
sinä aina saat minut
sekaisin onnesta.
Maailmani loppuun asti
rakastan sua.
Erillään tiemme aina käy.
Ei meille koskaan
yhteistä tietä näy.

Suorinta reittiä,
kasvatan sanojesi
päälle peittävää
hämähäkin seittiä.
Se mitä sinusta jäljelle
jää, on runokirja.
Suurin tunne on se,
kun kerta kerran samaan
ihmiseen rakastuu.
Se on käsittämättömän villiä,
sielussani tornadon
annan pyöriä.
Olet aina minulle sitä
suurta ja villiä,
elämäni betoniviidakossa
vaanit niin kuin vaarallinen
viidakonkissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto