Läpi betoniviidakon

Läpi betoniviidakon vie

kulkuni levoton.

Sielussani soi, rakastan sua,

sinä aina saat minut

sekaisin onnesta.

Maailmani loppuun asti

rakastan sua.

Erillään tiemme aina käy.

Ei meille koskaan

yhteistä tietä näy.

Suorinta reittiä,

kasvatan sanojesi

päälle peittävää

hämähäkin seittiä.

Se mitä sinusta jäljelle

jää, on runokirja.

Suurin tunne on se,

kun kerta kerran samaan

ihmiseen rakastuu.

Se on käsittämättömän villiä,

sielussani tornadon

annan pyöriä.

Olet aina minulle sitä

suurta ja villiä,

elämäni betoniviidakossa

vaanit niin kuin vaarallinen

viidakonkissa.