Tammikuuta

Kapteenintytär kaftaaniin

pukeutuu. Tänne tulin

sieltä pois, missä jalanjälkiin

ei kuivuneita kyyneltä jää.

Katson eteenpäin,

kirkkaan valon nään

päässä tunnelin.

Sen pisimmän, ja pimeimmän,

joka kaikuu yksinäisyyttä

elämän. Luon oman sävelmän

sen ilonpisaroista elämän

kurjimman.

Tahdon vielä vuonna tänäänkin

tarttua käteen ystävän.

On jossain vielä ihminen,

joka voisi minuakin ymmärtää.

Tammikuuta, nyt lakaisee

se luuta luminen.

Sisälläni soutaa joukko sanojen

luomisvoimainen.

Mielikuvituksenmeri

on se meri rannaton.

Allani keinuu se laiva

lastattu sanoilla rakkauden.