Tänne
lähdin sieltä pois,
huominen
niin vallan
uusi
päivä ois.
Ei ole montaa
miestä,
jotka
sydämessäni
kolahtaa.
Aika saisi
jo
tunteeni armahtaa.
En tahdo
enää
turhaan
armastaa.
Niin kuin
kielellä
Viron, se
asia
sanottaisiin.
Sydämeni
sisälle,
kun
matkan teen,
taas
ovellesi
kierrän.
Rakot
kantapäiden,
ne
on puhki
hierrän.
Katson
sydämestäni
ulos
huomiseen.
Tahdon
ulos
tuskan, sen
käytän luomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti