IKÄVÄ JOKELAA

Se rakkaus raastettiin,

läpi raastimen.

Hajotettiin palasiin,

liian keveisiin,

tuulenvireen, virran viedä.

Sitä en tahtonut,

sitä en siedä.

Oloni on liian töykeä,

joskus jopa röyhkeä.

Niin minä Jokelaa

kaipaan, niin kuin

kuollutta ystävää.

Ei kiinnosta mennä

minnekään.

Särjettiin sälöiksi,

se välittämisen,

juttelemisen piiri.

Nyt sydämeni ympäri

kasvaa, se sadan vuoden

villiviini. Tukehduttaen

kaiken, hukun sanoihini

vanhoihin unelmiini.