TARINA

On jossain paikka, jossa

ruoho vihertää,

linnut siellä visertää,

pesää rakentaa peipponen.

Mä katson eteenpäin,

on siellä peili huomiseen,

se kuva uuden luomiseen.

En tahdo omaa niskaa

tuijottaa, niin kierosti

tämän maailman aina nään.

Tahdon jotain omistaa,

sen sydänystävän.

Kaikki muu niin turhaa

on, viimeisenä päivänä

se kaikki pois meiltä riisutaan.

Ajatukset sisälläni

kasvavat riimiä riippuvaa.

Sointua soinnun perään

soivaa, niiden kilinään

öisin usein herään.

Pääomaa paljon omistan,

niillä tekstiä luon uutta,

maailmaa somistan.

Tiedän mitä haluan,

sitä en koskaan minä saa.

Epätoivo ihmisen se

sisälläni asustaa.

En tunne sitä kolinaa,

joka meidät voisi yhdistää.

Mieli on jäässä, mielikuvitus

se sulaa laavaa valuttaa.

En vain löydä ketään,

kuka minua sokeaa

voisi eteenpäin taluttaa.