Kuulen jo
kuinka sisälläni
kevät
laulaa, se joskus
saapuu
vie ehkä tuskan
mennessään.
Tammikuu
ja tammipuuta
ystäväni
arkkua veljeni kantaa
saa.
Ruusuja arkulle
kalliille
taas kerran
lasketaan.
Minä suruhuntuun
pukeudun,
suolaisia kyyneleitä
itken.
Silmäni särkevät, poissa
on
ajatukset järkevät.
Sinulle
sanat pienet laitan
mukaan,
koskaan unohda en sua,
sen sulle
lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti