Muistojen verho

Usein suljen muistojeni verhon,

tänään aukaisen sen uudestaan.

Ne kalleimmat muistot,

eivät haalistu koskaan,

niillä joskus leikin, unelmoin.

Niin yksin nyt matkaani

kuljen, ovet ruosteiset

taakseni suljen.

Turvaovin, elämää suojellaan.

Tuuli taas kevääseen kääntyvä on,

joko on minulle tämä

kevät se viimeinen?

Vieläkö näen keväät

uudet vuosien?

Vieläkin on aika uus,

huominen, se on tulevaisuus.

Sanoillani tanssin

reunalla avaruuden.

Tahdon lentää vuosien

taakse, nähdä vielä

sen Aslakin maan.

Niin kuin nuori tyttö

taas tanssiin käy.

On sisälläni eilinen,

ja tuskaa huutaa

peili sen. On kyyneltelkin

jälkeen ehkä parempi

tulevaisuus.

Tahdon löytää sen

maanpinnalla kulkevan

ihmisen, joka minua

katso ei silmillä sokeiden.