Kuutamo

Kuu nousi auringon mentyä nukkumaan.

Täysikuu taivaalla mollottaa,

se kaikki uneni pois karkottaa.

Yö on lepopaikka

yksinäisten sen voi viettää nukkuen,

tai valvoen. Voin kuunnella ääniä

hiljaisuuden.

Uni ei aina korjaa väsymystäkään. Levon ehkä saa

valvomalla, väsynein paviaani maan.

Tahtoisin nielaista sen kuun,

elän pitkää pimeätä yötä vieläkin.

Kaikki toistuu tänä yönäkin,

minä runoillani uneksin.

Minä tahtoisin nukkua kuin lapsi viattomin.

Pelkään uutta tulevaisuutta,

puunaan peilejä kasvottomien,

kiihkein käsin, mielin levottomin.