Nuorallatanssimista

Katkerasuu mutruun puristuu,

hymy poskilta pois varisee.

Nyt on tammikuu, jääruusut

lehtiänsä karistaa.

On kiduttava pakkanen,

poskiani aristaa.

Valkeaa lunta, jäätä

silmänkantamattomiin.

Runoilijansielu, kirjaa

kirjoittaa, pakkanen

puree, on aika jonkun murjottaa.

Kohta alkaa se rykimäaika,

kevät-talven heräämisen taika.

Tietä kirjoitan ajatuksiini,

polkua pilkottuihin sanoihini.

Tahdon jonkun tarttuvan

käteeni, ennen kuin on

liian myöhäistä.

Nuorallatanssijani tahtoo

nousta vapaana ilmaan.

Sanoillani tahdon avata silmiä,

epätoivoa riimeihini hukuttaa.