Sointulaan

Oli kerran pieni harmaavarpunen.

Se syntyi pesään joutsenten.

Joensuu on kotikaupunki

suurten sanojen.

Joensuu on hyvä kaupunki,

sylissä jokien,

äitimaan syleilyssä

uutta kokien.

Minä tammikuuta tasoitan,

sanoja ulos kirjoitan.

Nyt on aika uutta kirjoittaa,

pakkanen paikkaa sulaa

uomaa joen taas.

Virrasta huuru nousee,

kuura kukkiaan luo

yksinäiseen ikkunaan.

Sointuja kirjoitan, Sointulaa

innolla odotan.

Minulla on ikävä sitä Jukkaa,

joka videoitaan kuvaa.

Ohjelmia ohjaa, kaiken onnen

elämästään hukkaa.

En sääliä kenellekään tarjoile,

sille kunnioitukselle

luotiin vahva kallio.