Loppuu hiljaisuus,
kun aamu hiipii huoneeseen
sukkasillaan. Se matonreunaan
kompastuu, mikä kolina,
kun varpaansa lyö sähköhellaan.
Tilaa sydämeeni päivälle teen.
Toivon taivaalle nousevan, tuon
suuren valaisevan pallon. Mikä
nimeltään on aurinko.
Yön julmat unet pois jo
pakenivat, väistyi pois yön
menninkäisten valtakunta.
Tiennyt en rakkauden
voivan olla polttavaa.
Kohdatessaan sen oikean,
niin sydän silloin heittää kuperkeikan.
Sateenkaaren alla kuljen,
minä sitä ylös nousen,
sieltä alas aina putoan.
Viritän sen sanojen lentävän
jousen, aamurunoni
maailmalle lähetän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti