Paperilyhtyjen
valojen houre,
kiiltomatojen
öinen tanssi.
Lohikäärmeet
naruineen
puutarhan
yllä.
Naamiaiset,
ihmiset tanssivat
lavalla,
nurmikon yllä.
Kiiltomatojen
paritanssi,
löyhkäävä
pasianssi.
Niiden kiimanlöyhkä,
se on
kutsuvaa, samalla kuvottavaa.
Älä
unohda että voit unohtaa sen,
runoilijan
luomisvimman salaisen.
Minä
löysin itseni riimien
seasta, tanssittamasta
leijaa
pimeyden
keskeltä.
Rikkinäisen
ihmisen,
yksin
vailla vastakappalettaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti