Maailmassa
on kai sanoja tuhansia?
Vaikeaa
on lausua niitä muutamia.
Minä aina
suoraan sanon ketä
rakastan,
vihata en osaa ehkä
ketään.
Olen niin kuin lapsi,
joka
sokaistuu valosta maailman.
Rehellisyys
valkoinen,
en tiedä
kantaako miten
vahvasti
siivet sen.
Sitä
joskus mietin, kun en
öisin
unta saa: kuinka paljon
rakkauden
tähden kannattaa
itseänsä
satuttaa.
Sielussani
asuu hän Afroditen poika,
hän öisin
minut usein herättää,
sielussani
iskee salamoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti