Elämän
eväät homeisessa rasiassa.
Niillä ei
sammuteta nälkää,
jos se
vielä eteeni joskus tulee.
Armoton
tylsyys, näiden
päivien
yllä. Apatia elämänuhrialttarin
yllä. Minä,
ja mun pää ajatuksineen
yksin
kävelyllä.
Minä
näivetyn, tähän tylsyyteen,
talven
keskelle. Olen luovuttanut
ponnistelun,
apatiaa vastaan.
Ajelehdin
päivien virran mukana,
velttona,
tunteettomana.
Hengitän
samaa ummehtunutta
tylsyyttä,
jota joku sanoo
kierrätetyksi
ilmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti