Suru

Uni hiipii luomille lapsen pienen.

Minä kerran hänet peittelin,

minne unet hänet nyt vienee.

Olkoon siellä aika lepoa rauhoittavaa.

Vain kuva sinusta mieleeni jäi,

kun enkeli pieni kauaksi

maailmasta lähti.

Syttyi taivaalle uusi kirkas

pienitähti, se poikalasta

muistuttaa.

Sisällä sielussani asuu

pieni enkelipoika,

siellä ajasta vanhasta muistuttaa.

Niin raskasta oli joskus

surua sisälläni kantaa,

nyt taakkani hiukan keveämpi on.

On maailmassa niin monta äitiä

surevaa, lapsiansa pois nukkuneita

he kaikki kaivata saa.

Minä sen suuren rakkauden,

kaipauksen tähden.

Itken kyyneleen aivan pienen,

sen tuskan sisältäni

toivoisin ajan jo pois vieneen.

Ei vielä valo kirkkaana kyynelteni

läpi näy, ajatukset kun

muistoihin vaeltaa.

Kyynelten vierivien samentavaan

sumuun, rakkaan lapseni kuva

hetkeksi katoaa.

Aika vierivä ei osaa lohduttaa

äitiä, joka lapsensa kadottaa.