Ikävä

Ikävä laskee harteilleni suruhunnun.
Kevät kaihomiehen sisälleni kasvattaa,
utuharson alla nukkuu unelmien maa.
Haaveet harsoiset,
ne silmilleni luo unelmien maan.
Tuhat runoa voin ikävästäni
kirjoittaa.
Hetken vaan onnen pitää saan,
sitten kaiken kauniin unohtaa.

Sateiset aamut, luo tihkuvan turhuuden,
sadepisara tippuessaan ikkunalautaan
luo uuden sävelen.
Voi yksi päivä olla kuin koko elämä,
ja elämä voi olla yksi päivä vaan.
Siltaa näkyvän, ja näkymättömän
maailman välillä kasvattaa saan.