Yksinäisyys

Niin halki vuosien yksinäisten,

kuljen vahvasti vaappuen.

Niin keinuvat lanteeni,

niin kuin jojo langassaan.

Saan katseet perässäni

seuramaan, joku perääni vislaa

niin kuin junanpilli.

Olen nainen karismaattinen,

yksinäinen, hymyilevä,

sekä villi.

Ketään en saa vierelleni

jäämään, yksinäisyys se

seuralaiseni on.

Sen otan aina hymyillen

sieluni ovesta vastaan.

Olen nainen, äiti, runoilija,

sanojen satuttavien sankari.

Yökerhot, paikkoja ne on

yksinäisten. Öiset puistot

paikkoja eksyneiden

päivänsäteiden, sekä

menninkäisten.

Ilta on täällä taas, kohta

yö saapuu taas; jo sen

hengityksen kuulen.

Jääruusut saa pakkanen

ikkunaani kukkimaan.

Ne viimeiseksi nähdä

saan, kun verhot suljetaan.