Translate

torstai 10. tammikuuta 2013

Yksinäisyys


Niin halki vuosien yksinäisten,
kuljen vahvasti vaappuen.
Niin keinuvat lanteeni,
niin kuin jojo langassaan.
Saan katseet perässäni
seuramaan, joku perääni vislaa
niin kuin junanpilli.
Olen nainen karismaattinen,
yksinäinen, hymyilevä,
sekä villi.

Ketään en saa vierelleni
jäämään, yksinäisyys se
seuralaiseni on.
Sen otan aina hymyillen
sieluni ovesta vastaan.
Olen nainen, äiti, runoilija,
sanojen satuttavien sankari.
Yökerhot, paikkoja ne on
yksinäisten. Öiset puistot
paikkoja eksyneiden
päivänsäteiden, sekä
menninkäisten.
Ilta on täällä taas, kohta
yö saapuu taas; jo sen
hengityksen kuulen.
Jääruusut saa pakkanen
ikkunaani kukkimaan.
Ne viimeiseksi nähdä
saan, kun verhot suljetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto