Kun
sammumaan ei saa liekkiään,
mikä
sisällänsä korventaa.
Minä
piiloudun kevätauringon
varjoihin.
Toivon että
joskus
saa elämässä palkinnon
se
lannistamaton.
Aivan
vieressäni seisot,
mies
lapinkansanmaan.
Me
huomispäivään yhdessä
erillämme
tuijotetaan.
Sinulla
on sisälläsi, puolikaspala
sieluani.
Se pala, minkä
elämä katkaisi,
sirpaleiksi pani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti