Halki
tuulten itsepäisten,
kuljen
harhaillen.
Pakkanen
tekee tuhojaan,
silti saa
jääruusut
kasvamaan
ikkunaani.
Elämäni
ikkunat ne
on sameat,
jääruusut,
kun
kukkivat.
En taivalla
toisten aattein,
en
kirjoita riimein
riutunein.
Aamunkynnyksellä
heräävät
vahvat sanat.
Uneni
mies katoaa,
kun unet
silmistäni häviää.
Toivon
niin, että
uneni
siirretyksi saan
päivään
nousevaan.
Pian
lauhtuu pakkanen,
sydämeni
se aina saa
sinulta
rukkasen.
Lunta
taas sataa,
se kietoo
minut valkoiseen
pumpuliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti