Kuuhulluus

Keväänhuilu soi kuin,

ääni itsepäinen,

se mielessäni väristää.

Yksinäisyys sydänalaa kaivaa

tikarilla, elämä sen juuri löysin.

Se lensi ohitseni,

kevät jälleen saapuu, tylsä oon.

Ulvon viimeiseen kuutamoon.

Kuuhulluus se iskee,

laittaa nukkumisen palasiksi.

Unet kovin häilyväiset, Pääni sisällä vain

muistot säilyväiset.

Painajaisten pasuunat turkoosin

pingviinien palkka-armeijan

uneeni lähettää.

Unessa joudun kuollutta

enkelipoikaani imettämään.

Kuutamo vain uniani sekavia peilaa.