Translate

tiistai 8. tammikuuta 2013

Vasten myrskyä


Minä vaistoan ihmisen,
sen aidon rehellisen.
Niin me hukkamme
aikaa, rakkautta.
Se hävitetään
yöhön mustaan
missä ei ole
valoa, ei majakkaa.
Minä hapuilin sinun kättä,
tein niin täysin empimättä.
Jätin armottomasti sinut,
kuitenkin täysin lempimättä.

Näin lävitsesi, ne valheesi,
koetin olla niin näkymätön,
niin pieni.
Sinä tulit, suljit vaatimuksillasi
onnellisen tieni.
Purjehdin nyt eksyksissä,
en enää löydä
yhtään luotettavaa majakkaa.
Nostan laivani repaleisen
mastoon, merirosvolipun,
sen repaleisen.
Vasten myrskyä, aaltoa,
nousen, ehkä vielä
myrskyn tauottua taistelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto