Merelle
syntyi luoto,
se oli
paikka lokkeja varten.
Minä
sisälleni oman
luodon
kasvatin,
se on
paikka runotarten.
Sanat
sillä luodolla hetken
levätä
saa, kunnes
maailman
paineet
ne
sisältäni ulos puhaltaa.
Jossain
pohjalla meren
on arkku
täynnä tarinoita.
Se aarre
on pahan seireenin,
tai sen
piilotti meren noita.
Minä
lapsille lorun meren
laineille
loin, sen taikaköydellä
kiinni
ankkuroin.
Se on
kaikkien pienien
ihmispeikkojen
kauneinta kultaa.
Ei sitä
kokonaan piilotettua
koskaan
saa, ei virtaava
vesi
koskaan pitele
paikallaan
mustaa multaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti