Kaikkivaltias
ei pysty työhön
parempaan,
niin komea ja
itsepäinen.
Mies pullonpohjalta
kuvaansa
vain ihailee.
Niin
komea, ei Aataminkaan
omenalla
kaulasi pilattu ooo.
Minä
riimit susta ulos pukkaan,
tartun
unelmissani kiinni
nurmen
nukkaan.
Ajattelen
niitä näitä,
kesäisiä
tähkäpäitä.
Usko
huomiseen, ja rakkauteen,
se haihtui
uuden vuoden myötä.
Hukkasin
itseluottamukseni,
hän oli
elämäni kirkkain tähti.
Sorrun
aina riiminäppäryyteen.
Me kirja
vaikka julkaistiin
fb-runoilijat,
siinä olin mukana
myöskin
minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti