Joskus
saapuu yö,
pukee
minut unen
armahtavaan
siniseen
samettiin.
Minä
kypsyn pikku hiljaa,
kohti
iltaruskoa punertavaa.
Viimeistä
hetkeä
kohden
käyn,
yli
elämäni lahden.
Nyt
ajatuksissani
kuljen
Egyptissä,
kohden
hiekka-aavikkoa polttavaa.
Niin kuin
kamelikaravaani
ajatukseni
kulkevat eteenpäin,
toivoen
keidasta janoni
sammuttamaan.
Niin
paljon sanomatta jää,
voi
yllättäen tulla se matkamme pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti