Tahdon
herätä vasta kevään ensimmäiseen
sateeseen.
Silloin sarveni ylös nostan,
alan
taistelemaan kevättä raivaavat sarvet
oinaan.
Ne on koko talven levänneet,
luotan
luonnon uudistuvaan voimaan.
Tahdon
olla kanssasi jokaisen yön,
alla
Otavan tähtivyön.
Olen
maailmassa sinulle se ihminen.
Joukossa
sieluttomien,
joukossa
jossa toiset tappavat
toisiaan.
Kohta kevät saapuu,
silloin
en jouda enää liikaa koisimaan.
Ole
minulle se ihminen,
joka
rinnalleni jää,
joka
tuntee vuokseni kaipuuta,
ikävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti