Maailman
nukkuessa,
nukkuuko
tunteeni.
En tiedä
mitä sanoa,
onko
sisälläni huomisen janoa.
Maailma
kerro minulle
se
tarpeellinen sanoma.
Olen
kuilun reunalla,
lumi
kohta sulaa pois.
Mä en
löydä itselleni miestä,
en erota keskiviivaa
tiestä.
Olen se
epävarma helmi,
kaipaan
boheemia helmilankaa.
Se
epätäydellinen, täydellinen
ystävä
puuttuu minun viereltä.
Mitä
silloin tehdään,
kun
maailma kääntää nuttunsa
nurin. Aurinko
nukkuu talviunta,
luonto
täynnä, pakkasta,
sekä
lunta ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti