Kanssasi
niin tahtoisin
tutkia
itämaista filosofiaa.
Tarvitaan
vain pieni
hetki
jolloin aika keinahtaa.
Se
muuttaa kaiken,
päästä
varpaisiin.
Joskus
ilmestyit minun
elämääni,
aloit niin kuin
kivi
kengässäni hiertämään.
Sisälläni
se hetki aina
kirveltää,
kun typerästi
toiseen
rakastuu.
Kun
kuulen sinun äänesi,
niin
sydämeni pehmenee,
pilvi
järkeni päälle laskeutuu.
Vain
pieni hetki elämässä satuttaa
liikaa
voi, jos ei tarvittavat
varoituskellot
ajoissa päässäni soi.
Minä
mietin maailmaa, sitä
miksi se
aina liikaa satuttaa.
Nyt öisin
taivaalla loistaa täysikuu.
On hölmöä
luottaa sokeasti
toiseen
ihmiseen.
Sinua
joskus komeaksi sanoin,
se
kääntyi minua vastaan.
En
koskaan kai voi sinua unohtaakaan,
jos
yritän, niin kuulen korvissani soivan
äänesi
ihmeellisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti