Ikävä

Olen ehyt, olen rento, lähes hentokin.

Minä tiedän aina mitä haen.

Laitan usein päiviini liikaa säpinää,

jonka keskeltä

en auringonvaloa kiireen läpi nää.

Sisältäni syntyy se sanojen lento,

toivottavasti jatkuukin läpi elämän.

Panen sanoihin sointuvuutta,

ne keinuvat, liikkuvat nopeaan.

Runoni puen kauniisiin adjektiiveihin,

kultaan, sekä hopeaan.

Nyt huoneessa tässä tahtoisin

purra vain kynsiäni.

Ikävä iskee minun sieluuni

kiinni. Se kiipeää varpaista,

nousee ylöspäin, kuin puukolla

iskee nivusiini.

Se on iäti kasvava kuin, villiviini.

Minä sinua ikävöin minun syyliini.