Ihmisyyttä
metrotunnelissa,
loukkaamattomuuttamme
vaalien.
Seassa
gulassinkeittäjien,
ja
hapankaalien. Kaftaanini sisällä
kadotin
suunnan
maailman
armottomien tuulien
sekaan.
Maailman
merillä nainen soutaa,
rakkauden
luotsin mukaansa
tahtoo
noutaa.
Niin paljon
ystävyyttä mukanaan
hän
matkalaukussaan kantaa.
Soutaa
maailman virtuaaliaalloilla
sormet
rakoilla, näppäimillä
tietokoneen
ja bittiavaruuden
välissä.
Minä
haluan tietää minne sinne
hävisit,
jonnekin bittiavaruuden
mutkaan.
Virtuaaliaalloilla vaarallinen
on
viattoman immen maallinen tie.
Sinä
ystäväni olet siellä puhelinlinjan
vuoden
1990 päässä, Vihtori ja
Molla
virtuaaliajan aaltoihin
hukkuneina.
Minä haluan tietää
mistä
löytyy hän,
mies joka
taitaa yhteisen
virtuaalitaajuuden
taidon.
Tahdon
rinnalleni vielä löytää
sen
ihmisen rehellisen, aidon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti