Translate

perjantai 14. joulukuuta 2012

Sofian sohvalla


Uni katkoi siipeni,
pois se öinen enkeli meni.
Oloni silti on on pehmyt,
kevyt utuinen.
Sä olet aina minulle
se majakka yön
pimeimmän.
Nämä runoni, lauluni
suuren osan sinulle mä nimeän.
Runojeni riimit vilistävät
pitkin blogini seinää,
kaikki eivät niitä sieltä nää.
Minun sieluni seinässä
lukee verenpunaisella tekstillä
sinun nimesi.

Siinä ympärillä on
sydämenkuva punainen.
Miksi kaiken kauniin me
haluamme aina särkeä.
Ei elämässä ole mitään
järkeä. Lupaan vaan
kirjoittaa mantraani
jatkuvaa, rakkaudesta,
elämästä, surusta kertovaa.

Minä olen se Sofia sohvineen,
rakkaudesta polun lohdutuksen
teen ,niin moneen yksinäiseen
sydämeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto