Hylättyjen
tunteiden autiomaa,
siellä
rakkaus rikkaruohona
kasvaa
saa. Piilossa alla ohdakkeiden
on sulkia
särkyneiden enkeleiden.
Tänään
varpaani iskin vanhoihin
enkelin
luihin, ja kuolleisiin
lahoihin
kelopuihin.
Jossakin
Suomessa on sellainen
salainen
maa, jossa eilinen,
ja
huominen piilossa suudella saa.
Sun
nimesi on kuu,
olet menninkäinen
luolan pimeimmän,
Mun
nimeni ei koskaan sinun
vierellesi
laskeutumaan tuu.
Olen
päivänsäde kirkkaimman maan,
sä
menninkäinen luolan pimeimmän.
Sua
rakastan, niin paljon ei siihen
riitä
mitkään sanat maalliset.
Olen
tytär auringon, radallaan taas öisin
taivaltaa
tähdet taivaan kirkkaimmat.
Menninkäinen
on kovin surullinen niin,
hän
menetti sen suuren rakkauden
toiseen
päivänsäteeseen.
Minä
häntä rakastan, ei huomaa
hän minua
ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti