Minä
riimejä punon,
kirjoitan
sen runon,
jossa
epätoivo pois
häädetään.
Elämän
aallot oikealle
taajuudelle
säädetään.
Ne kurjat
kummitukset,
sekä
luurangot
nurkista
pois häädetään.
Kaapissani
kassillinen
kuumaa
kamaa,
eilisen erikoista
tavaraa.
Pelkoa
pussillinen,
uhkauksia
uurnallinen.
Muistoja,
musta jätesäkillinen.
Kaikki
arvokas on myyty,
pantattu
elämän kanikonttoriin.
Jäljellä
vain ajatuksia,
samaa
kehää kiertäviä.
Muistoja,
ruhjeille hiertäviä.
Yksi hyvä
muisto hyvästä
ystävästä,
vuosikymmenien
päästä, sitä
hellin, vaalin
aika
minut sitä unohtamasta säästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti