Kaipaus

Muistan sen naurun onnellisen.

Nyt pakkasessa jäätävässä,

lentää vain yöperhonen.

Minä siipiini jäätyviin

kiedon viittaa lumesta puhtaan valkeaa.

Suru vain on jäljelle jäänyt,

kaihosta kyynelkruunun

itselleni teen.

En koskaan sano sinulle näkemiin,

laulun vain uuden sävellän.

Puen sen mollin säveliin.

Rakkauden maasta niin lyhyt on

matka, jäätyviin talven kyyneliin.

Sinä pois elämästäni lähdit,

minä jäin.

En minä välitä lohduttavista sanoista.

Jätän jäljilleni kipeitä polkuja,

kymmenen käskyä laudalta lentää pois.

En minä välitä, säälivistä katseista,

en siitä että olen pelle tässä elämässä.

Rakkauden rikoksen tein,

siipeni nokesin, musta enkeli sieluni

pois jo vei.

Olen ruhjeita, kolhuja täynnä.

Kaikki ikkunat ovat auki,

kylmä saa sisälle tulla,

jos se veisi tämän kaipuun tunteen pois.

Minä olen itselleni armoton,

omassa mielessäni se arvoton.