Nyt on talvi

Olen murtunut sisälle kaipuuni

kaarisiltaan vaellan.

Sinusta näin sen valon,

ja huomisen. Vierelläsi on

niin tyyntä, ja rauhallista.

Tänä yönä haluan matkustaa,

unenmaailmassa siihen

hukattuun rakkauteen.

Olet minulle se komea,

rakas, jumalallinen mies.

Tahdon sormeni tunkea,

sinun hiustesi kastanjaan.

Tahdon olla rakkauden enkeleiden

siunaamaa viljaa.

Sisälläni ei ennen ole sitä

rauhaa.

Nyt on talvi, minä vain

seison tumput suorina.

Olen puheissani aivan

mykkä, en löydä tietä

sanojen maailmaan.

Sormeni ne vain samaa

kaipauksen mantraa kirjoittaa.

Voimat elämän käsistäni

katoaa, en löydä

sitä kadotettua puhumisen

langanpäätä mistään.

Mykkä nainen, kirjoittaa,

ja kirjoittaa.

Tuhannetta runoaan kohta

riimit rivittää,

sieluani kivittää.