Tunteet

Tunteet, liian suuret tunteet.

Ne myrskyn lailla, mieltä vailla

lyövät yli sydämen.

Talvensillan jääntuskaan,

lyö routa kivijalan alle kyynelten.

Yksinäinen sydän,

kyyneleitä kantaa mukanaan.

Olen tyttö jään, ja tuulentuvan

maan. Routaa sisälläni kannan,

toivon että se liian suuret

tunteeni vähitellen jäähdyttää.

Rakkauden nälkä, se sisälläni

polttaa hehkuvin kekälein.

En sitä rakkautta koskaan

tässä elämässä kiinni saa,

se sisälläni vain polttaa, korventaa.

Olen tyttö tuulentuvan, tyttö

jäisen Suomentalvenmaan.

Kaipaan kesään, aikaan

keskiyön auringon. Se kesän kaihonkohtu

on hiukan hellempi, hiukan vain

lohduton.

Suljin sydämeeni kuvasi sinun,

sytytän jäälyhdyt minun parvekkeelleni

kutsumaan jäistä talven kulkijaa.

Yö peittää jäisen maan,

yö punoo jäisiä kruunujaan.

Aamulla sänkyni oli minulle vieras,

peittoni pelottava avara jäinen autiomaa.

Tunteeni ympäröivät sieluani,

hukuttavat minut siihen siirappiin.

Tahmeaan, tunteideni viidakkoon.

Eivätkä nämä tunteeni jätä minua rauhaan,

ne seuraavat mukanani hamaan kalman

lautturin matkaan.