Ikävä

Näillä vahvoilla hartioillani,

kannan taakat maailmani.

Tunnen ikävää niin suurta,

kaipausta, uutta kuuta.

Menninkäistä ikävöin,

kaipaan öiseen pimeyteen.

Pesään,pieneen lämpimään.

Nyt tuntuu pimeys vie

hengen multa,

kaipaus se kipinöi

sitä surun virvatulta.

Nyt se alkoi surun aika,

tuntuu ikävältä,

pimeän lumon taika.

Menninkäinen luolassansa

suree, kahle nilkassansa.

Se maailman pullonpohjan

ansa, menninkäistä

hiljaisena pitää saa.