Satiiniset yöt

Ne satiiniset yöt,

sidoin muiston silkkinauhoin

kiinni kirjoihin, ja kansiin.

Ne yöt on menneisyyden,

ja rakkauden.

Ne haudattiin raunioihin

eilisen. Nyt katson kaipuun

peiliin, on aika pimentänyt

kiillon sen.

Nyt on aika huomisen,

aika uuden luomisen.

Yön tumma sametti,

taivaalle hiljaa laskeutuu.

Sen tähdillä koristaa

saa äiti maa, hetkeksi

hän taivaalla ratsastaa.

Sitten aika on palata

maanpiiriin armoton.

Nyt kutsuu menninkäisiä yö

pois luolistaan,

ne etsii saalistaan.

Pianoni silloin kaipausta soi,

kun on ilta, ja saapuu

viimein yö.

Nyt musiikin alttarilla

sydämeni laulaa,

aariaa rakkauden.

Jo hiuksilleni laskeutuu yö,

taivaalla loistaa Otavan,

sekä Orionin tähtivyö.