Niin
helppoa on vetää hartiat
korviin,
kävellä tilanteesta pois.
Vuodet
jotka luovin karikkojen
välissä,
pohjakosketusta peläten.
Ylpeä
sydämeni, aaltojen
välissä
tuuliajolla.
Heräsin
liian aikaisin,
ajatusteni
myrskyssä,
en osaa
lopettaa.
Kylkiluihini
ei kasva
kukaan
kiinni,
kukaan ei
tarraudu nivusiini.
Olen se
epäröivä villiviini,
hukun
omiin unelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti