Sinä olet
se maanalainen maahinen,
sisälläni
sielussani asustelet.
Sydämeni
lyönnit kuuntelet,
huuliani
öisin nukkuessani suutelet.
Minä
musiikin virran annan
ajatukseni
pimeät viedä, yli
virran
Olavin.
Ajatusteni
kanssa painia lyön,
läpi
synkän pitkän yön.
Mistä sen
hulluuden heikon hetken
sulkemiseen
tarvittavan riimin
löytää
osaan.
Järjetön
rakkaus sisälläni
yhä
roihuaa, en sitä millään
sammutetuksi
saa.
Vaikenen,
olen hiljaa,
en jaksa
enää edes valittaa.
Voin nämä
tunteeni vain
kyynelten
helminauhaksi
pujottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti